Mentorointi on vanha menetelmä, kun halutaan siirtää kokemuksellista tietoa ja osaamista vanhoilta taitajilta nuoremmille. Osaava, arvostettu ja kokenut, senioriasemassa oleva asiantuntija, mestari, mentori, neuvoo, tukee ja edistää kahdenkeskisessä vuorovaikutussuhteessa nuorta, kehityshaluista nuorta työssä tai opiskelussa. Suhde perustuu avoimuuteen, molemminpuoliseen luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mentorointi)
Mentorointi sai alkunsa Kreikan mytologiassa, mutta tämä mestari-kisälliperinne elää tänäänkin eri muodoissa.
Viime vuosina mentorointi on lisääntynyt voimakkaasti, kun on huomattu sen tuomat hyödyt. Kysymyksessä on ns. hiljaisen eli kokemusperäisen tiedon siirtäminen. Samalla myös työmotivaatio paranee.
Monilla suurilla yrityksillä ja oppilaitoksilla on mentorointi-ohjelmia. Naisyrittäjille ja naisjohtajille on ollut useita laajoja mentorointiohjelmia, mm. Acafemica ja WIT.
Heostus-keskusteluissa todettiin, että Heo:ssa saa mentorointi kolleegoilta.
Kontaktiverkkoja voi käyttää hyväksi, vierailijat ja tuntiopettajat voivat toimia myös mentoreina. Ulkopuolinen mentori saattaa olla hyödyllinen, koska hän pystyy “ylittämään” työyhteisön ennakkoasenteet ja ajattelemaan asiat uudesta näkökulmasta.
Filed under: kehitystyö, työhyvinvointi, työilmapiiri, yhteistyökumppanit | Tagged: kokemus, tieto, mestari, hiljainen tieto, verkostot, vierailijat, tuntiopettajat, ennakkoasenteet
